Kannattaako tunnustaa jos pettää?

Oletko koskaan pettänyt kumppaniasi? Minä olen.
Viimeisimmän suhteeni aikana petin tyttöystävääni kahdesti. Kummallakin kerralla olin humalassa, mutta tiesin mitä olin tekemässä. Syytä sille, miksi toimin niinkuin toimin, on vaikea löytää. Tilanne vei mukanaan, tartuin hetkeen, ja annoin palaa? En ole ylpeä tekosistani, mutta en jäänyt kiinni (vaikka läheltä pitikin). Olisiko minun mielestänne pitänyt kertoa tapahtuneesta? Suhde päättyi kumppanini aloitteesta parin kuukauden sisällä viimeisimmästä pettämiskerrastani, syynä eroon oli se, että hän löysi uuden.

Homoseksuaalit eivät petä sen useammin kuin heterotkaan. Pettäminen ja seksuaalikäyttäytyminen on persoonakohtaista, ei suinkaan seksuaalisuussidonnaista. Miksi ihmiset sitten pettävät?

Seksitön parisuhde

Jos kyseessä on seksuaalisesti aktiivinen ihminen joka seurustelee, on varmasti melko turhauttavaa jos toinen ei anna. Jo wikipediassa on määritelty seksin tarpeellisuus parisuhteessa: "Parisuhteen onnellisuus riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon suhteessa on seksiä. Suhteessaan erityisen onnelliset harrastavat yhdyntöjä monta kertaa muita enemmän." Oikeuttaako seksittömyys kuitenkaan pettämiseen? Mielestäni alkajaisiksi olisi syytä keskustella kumppaninsa kanssa siitä, miten pahalta jatkuva torjuminen tuntuu. Molempien tulisi miettiä käytöstään ja etsiä keinoja muuttaa asiaa. Seksuaaliterapia, seksilelut, varovainen harjoittelu, pornon katseleminen... Mitä jos mikään niistä ei autakaan? Onko silloin suvaittavaa etsiä tyydytystä muualta, joltakulta joka sen on valmis antamaan? Helppoa olisi toki sanoa, että jos ei voi olla toisen kanssa pettämättä, kannattaa erota. Entä jos rakastaa toista, ja haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan, ja ainoa mikä mättää on makuuhuonemeininki?

Mulle kaikki heti nyt
Näitä ihmisiä on sateenkaarimaailmassa pilvin pimein. L-koodi tuhosi kauniit kuvitelmat onnellisista lesboperheistä, ja ihmiset alkoivat jäljitellä sarjan henkilöitä. Kyllä, etenkin sitä yhtä. Perkeleen Shane McCutcheon. Kyllähän kyseinen hahmo on seksikäs takkutukassaan, kauluspaidoissaan ja viattomassa en-se-minä-ollut -sydäntensärkijähabituksessaan, mutta ihan oikeasti. Kyseessä on tv-sarja, joka ei vastaa todellista elämää, tai ainakaan vastannut ennenkuin Suomen piirilesbot tekivät siitä todellisuutta. Nykyään on ilmeisesti ihan okei panna kaikkea vastaantulevaa - niinhän Shanekin tekee! Ei ole kenellekään sitten tullut mieleen, että todellisessa elämässä ihmisillä on aidot tunteet, ja että kyllä ne taudit leviää kuulkaa sen tiramisunkin kautta.

Kosto elää
Onko sallittua pettää kumppaniaan, jos on itse joutunut petetyksi? Hammurabin laki - silmä silmästä, hammas hampaasta, pano panosta? Siinä vaiheessa kun suhde on niin heppoisella perustalla että kumpikin pettää toista, ja kokee oikeutetuksi kostaa pettämisen pettämisellä, ollaan noidankehässä jota ei niin vaan murretakaan. Helvetin hyvää loppuelämää onnettomassa suhteessa. Itse en ainakaan kestäisi tätä.

Piirilesboilla tuntuu olevan huvittavan omahyväinen käsitys siitä, mikä on oikein ja sallittua, ja mikä ei. Se jos itse pettää, ei kaada maailmaa, mutta kun toinen tekeekin saman sinulle, on kyseessä maailmanluokan katastrofi. Kumppani muuttuu rakastettavasta ja ihanasta saatananmoiseksi nartuksi joka ansaitsee kaiken mahdollisen pahan. Mitäpä siitä, että itse kävit eilen painamassa exääsi?

Takavuosien piiripetoksista muistuu mieleen eräs erityisen hauska tapaus. Kyseessä oli pääkaupunkiseudun naispariskunta, jonka rakkauselämä ei ehkä ollut kaikkein kukkeimmillaan. Niinpä toinen osapuoli kävi viettämässä aikaansa väärällä pesällä - samoin kuin itse asiassa toinenkin. Nauruhermoja kutkuttavan asiasta tekee se, että kumpikin petti toistaan saman naisen kanssa.

Way to go, girls!